Missä olen ollut? Elämä on ollut viimeisen kuukauden kiireistä ja paljon on kerennyt tapahtua. En ole ehtinyt postata ja niinä päivinä kun olisin ehtinyt, ei vaan riittänyt energiaa. Nyt kuitenkin ovat ensimmäisen yliopiston lukuvuoden opinnot selätetty ja jäljellä on enää harjoittelu. Olen siis kuusi viikkoa harjoittelussa päiväkodissa Kerimäellä. Myös valmennukset vähenevät nyt hieman kun kausi on paketissa ja kevätjäät alkoivat. Nämä siis tarkoittavat sitä, että on vihdoin aika ottaa ihan rennosti ja keskittyä elämästä nauttimiseen!
Olin pääsiäisenä vanhempien luona Turussa viitisen päivää. En ollut päässyt käymään Turussa kolmeen kuukauteen, ja sen kyllä huomasi kun löysin itseni ihmettelemästä, kuinka paljon busseja Turussa on.. Savonlinnassa en näe busseja edes joka toinenkaan päivä, mutta Turussa niitä vilisti ohi lähes koko ajan. Alan kuulostaa jo aika Savonlinnalaiselta, hah. Oli kyllä ihanaa saada viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa pitkästä aikaa.
Turussa käydessä on jokakerta ihanaa huomata, miten ne tietyt ja niin paljon merkitsevät ystävyyssuhteet säilyvät pitemmänkin välimatkan ja ajan päästä. Ne jatkuvat aina siitä mihin viime kerralla jäivät. Olen niin onnekas, että nämä ihmiset ovat pysyneet elämässäni!
Kun tulin Turusta kotiin, olikin aika koko luistelukauden joidenkin mielestä odotetuimpaan hetkeen. Kevätnäytökseen. Ensimmäistä kertaa olinkin itse tekemässä ja suunnittelemassa näytöstä. Tein melkein kaikki koreografiat Rantasalmen kevätnäytökseen. Työ oli suuri ja se laittoi minut välillä stressaamaan enemmän kuin laki sallii, mutta kun katsoin näytöstä musiikkikopista, olin todella onnellinen ja kiitollinen. Saan tehdä työtä, mitä rakastan ja joka merkitsee minulle todella paljon. Parin onnenkyyneleen jälkeen toivottelimmekin toisillemme hyvää kesälomaa ja työt Rantasalmella jatkuvatkin vasta elokuussa. Seuraavaksi vuorossa olivat Savonlinnan kevätnäytökset. Näiden ohjelmien tekoon en niinkään osallistunut, mutta näytöspäivinä jännitin kyllä kaikkien luistelijoidenkin puolesta! Mikähän siinä on, että kilpailuissa en ikinä jännittänyt, mutta nyt valmentajan saappaissa jännitän aina näytöksiä ja muita sellaisia. Kausi on nyt paketissa ja alkavat kevätjäät. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoituksia on vähemmän ja teho kovenee kun lähdetään rakentamaan ensi kautta varten kuntoa ja harjoittelemaan rankemmalla kädellä uusia ja vaikeampia elementtejä.
Ynnättynä yhteen kaikki juuri sanomani, olen erittäin helpottunut ja vapautunut tällä hetkellä. Nautin elämästä ja pienistä arjen asioista, jotka tekee mut tosi onnelliseksi. Tämä olotila toivottavasti tulee näkymään myös täällä blogissa ja energiaa riittää taas blogin ylläpitämiseen. Olen kaivannut tätä tänne höpöttelyä ja postausten tekoa. Haluan siitä taas osan arkea ja haluan taas jaksaa panostaa siihen vähän enemmän.
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti