Miksi minä käytän heijastinta?

Moikka! Pimeiden syysiltojen tultua ja talven saapuessa on taas hyvä muistaa, että autoilijat eivät oikeasti näe jalankulkijoita tai pyöräilijöitä. Tajusin sen itse vasta viime talvena kun ajoin ensimmäistä kertaa itse autoa pimeällä. Sitä aina kuvittelee autojen näkevän, onhan autoissa valot. Monen talvivaatetus on kuitenkin tummaa, joka on auton valoista huolimatta lähes mahdoton erottaa pimeässä. Vuosittain tapahtuu liian paljon liikenneonnettomuuksia, jotka pystyisi välttämään käyttämällä heijastinta.
Olen itse ollut se teini, joka on laitettu käyttämään heijastinta koulumatkoina, ja joka on ottanut sen takistaan pois päästyään lähelle koulua. Tein näin, koska ajattelin sen olevan nolo kapistus ja ihmisten nauravan minulle kun sellaista käytän. Olin typerä ja tiedän etten todellakaan ole ollut ainoa, joka on näin tehnyt tai tekee yhä. Jokainen, jonka käsketään käyttää heijastinta tulisi ymmärtää, että se on merkki välittämisestä. Sinun ei haluta olevan yksi luku muiden liikenneonnettomuuksien joukossa. Kukaan ei käske tai pyydä toista käyttämään heijastinta kiusan takia, se on välittämistä ja kertoo, että olet tärkeä.

Viikko onnettomuuden jälkeen.

16.12.2014, eli melkeinpä vuosi sitten jäin auton alle. Lensin auton konepellin yli jonkin matkan päähän tielle, vasen käsi ja oikeapuoli naamasta edellä. Selvisin kohtuullisen vähällä ottaen huomioon mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Selvisin aivotärähdyksellä, käden hajoamisella, hetkellisellä näköhäiriöllä -ja posken tunnon katoamisella sekä lisääntyneillä paniikkikohtauksilla/ muilla psyykkisillä oireilla. Käteni leikattiin kesällä ja se oli siihen asti lastassa. Käsi ei toimi aivan normaalin tavoin ja poskeni on edelleen kipeä sitä koskiessa. Naamassani näkyvät jäljet tästä päivästä, samoin kädessäni. Olisi voinut käydä paljon pahemmin ja olen kiitollinen että olen tässä kirjoittamassa tätä tekstiä ja istumassa kotisohvalla kaikki raajat toimien juomassa teetä. Onnettomuus tapahtui keskellä päivää, jolloin oli valoisaa. Tapahtuma kuitenkin aiheutti minulle niin paljon "psyykkistä pään särkyä", että sen jälkeen olen yrittänyt minimoida kaikki vaaratilanteet myös liikenteessä. Aina ajatellaan, ettei itselle mitään tuollaista voi tapahtua. Aina se ei kuitenkaan ole itsestä kiinni tai oikeasti on vain väärässä paikassa väärään aikaan. Tälläisiä tilanteita voidaan kuitenkin ennalta yrittää ehkäistä. Heijastimen osto on yksi hyvä tapa. Viime viikolla vietin Sinin kanssa vartin verran Prisman heijastinhyllyllä valiten heijastimia. Niin pieni kapistus voi oikeasti pelastaa paljon. Sanotaankin, että heijastin on halpa henkivakuutus. Toivonkin ihan jokaisen ottavan sen tosissaan ja ihan oikeasti käyttävän heijastinta. Se voi pelastaa paljon.

<3:M

Vuoden ensimmäinen loskasää

Moikka! Heräsin aamulla suhteellisen aikaisin ja tein päätöksen, että tänään saan paljon aikaiseksi eri koulujuttuja. Tein to do listan ja siellä komeili jos minkäkin moista esseetä, kirjan lukua ja raportin kirjoittamista. Pysyin ensimmäiset kaksi tuntia hyvin aikataulussa ja sainkin jotain tehtyä. Sitten tuli nälkä ja ruuan jälkeen en enää jaksanut keskittyä. Päätin lähteä pienelle motivaatiokävelylle. Kävely venyikin yli tunnin mittaiseksi tallusteluksi ulkona pienoisessa loskasateessa. Savonlinnassa on lähes jokaisena päivänä nyt viikon satanut lunta, muttei se ole maahan asti jäänyt. Ehkä ne pakkaset sieltä vielä tulevat ja maa saa kauniin valkoisen lumipeitteen.

Kävelin viereiseen Sulosaareen ja oli kyllä ihanaa kävellä luonnon keskellä aivan rauhassa. Vastaan ei tullut yhtäkään ihmistä, mikä saattoi kyllä johtua pienestä räntäsateesta..

outfit of the day; Huivi H&H, Takki Seppälä,Paita H&M, Farkut Bikbok,Kengät Dinsko

Nyt motivaatiokävelyn jälkeen asetunkin takaisin sängylle kirjan ja kahvikupposen kanssa. Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3:M

13-14.11 Helsinki

Moikka! Vietin perjantain ja lauantain Helsingissä Veeran luona. Halusin ihan ehdottomasti ehtiä käymään Ikeassa, koska Savonlinnan lähimaastossa ei semmoista ole (ainakaan tietääkseni). Oli "pakko" päästä kynttiläosastolle valitsemaan tuoksukynttilöitä. Ihan kuin niitä ei olisi jo etukäteen varastossa tarpeeksi..  Mukaan tarttui kuitenkin myös ihan hyödyllistäkin tavaraa. Pääsin vihdoin eroon makuuhuoneen matosta kun löysin uuden. Ostin myös lakanat ja paistinpannun, jotka ehkä vähän kompensoivat kynttilöitä..

Tulin aamulla kotiin valmentamasta ja lunta satoi vaakasuoraan päin naamaa. Käväisin kaupassa ostamassa glögiä ja suklaata. Aloittelin hieman joulufiilistelyä ja laitoin kynttilät päälle ja glögin lämpeämään ja hain kaapista jouluvillasukat. Olen päättänyt, etten sen suuremmin laita kotiani mitenkään superjouluiseksi. Olen kuitenkin perheeni kanssa joulun ja kaiken näköiset joulukoristukset maksavat törkeän paljon kun koko kodin koristelee! Jotain pientä sain muutossa mukaani, mutten lähde ostamaan erikseen mitään joulukrääsää. Voi sitä joulufiilistä saada ihan spotifysta ja kynttilöistäkin ihan tarpeeksi. 

ps. Jostain syystä nykyään kun kirjoitan blogiin läppäri alkaa jumettaa aivan älyttömästi ja en pysty kirjoittamaan ollenkaan näppäimistöllä. Pitää kääntää läppäri tabletiksi ja kirjoittaa teksti kosketusnäytöllä, joka on ihan tosi hidasta kun ei näe mitä kirjoittaa, näkee pelkät kirjainpalikat ja jumettavan ruudun. Tapahtuuko kellään muulla tätä? On meinaa todella ärsyttävää aloittaa kirjoittaminen kun se tekee aina nykyään näin!

<3:M

7.11 Peto oli irti!

Moikka! Viime lauantaina, 7.11 oli päivä, jota ystäväni Anskun kanssa olimme odottaneet elokuusta saakka. Antti Tuisku aloitti Peto on irti-kiertueensa Joensuun Carelia salista.Keikka oli jotain aivan uskomattoman upeaa, Peto todellakin oli irti! Meillä oli paikat toisesta rivistä, täydellisellä paikalla keskellä riviä vähän yli metrin päässä Antista koko keikan ajan, bueno.En osaa sanoin kuvailla, kuinka suuri merkitys Antilla ja hänen musiikillaan on mulle. Ainoat sanat millä osasimme keikan jälkeen kuvailla tunnelmia olivat "pelkkää lovee". En osaa edelleenkään kuvailla sen paremmin kokemusta, pelkkää rakkautta.

Ajoin yötä vasten Joensuusta kotiin parisen tuntia fiilistellen Tuiskun musiikkia ja hymy korvissa onnesta. Aloin heti miettiä, minne lähdemme Anskun kanssa seuraavaa keikkaa katsomaan, mutta ainakaan tällä hetkellä ei ole lähimainkaan keikkoja, jonne lippuja olisi vielä jäljellä. On niin hienoa, miten koko Peto on irti-kiertue on oikeaastaan loppuunmyytynä ihan muutamaa paikkaa lukuunottamatta! Antin keikat ovat aivan mahtavia ja kokemuksena huikeita, on upeaa, että Antti pääsee esiintymään loppuunmyydyille keikoille, hän on sen ansainnut! 

<3:M

Seinät

 Moikka! Mainitsin alkusyksystä täällä blogissa kotiini tulevista taululistoista. Asensimme ne yhdessä vuokraisäntäni kanssa perjantaina ja sain jatkaa kodin sisustusta nyt loppuun asti. Kävimme eilen Sinin kanssa pyörähtämässä Savonlinnan Jyskissä ja sieltä tarttuikin taas vähän kaikenlaista mukaan. Ostin sisustustauluja ja kellon, jotka viritin siimalla ja tarrakoukuilla seinään.

 Makuuhuoneen toiseen nurkkaseinään kiinnitin siimalla kangastaulun. Ennen tätä samalla paikalla oli valokuvia muistoista ja ystävistä sekä perheestä. Olin kiinnittänyt kuvat karhuntassuteipillä, joka tunnetusti ottaa kovin kiinni. Niin myös nyt. Vaikka kuinka yritin varovaisesti ja hitaasti irrotella teippejä niin silti se kahdesta kohtaa vei maalia mukanaan. Täytyy keksiä jotain millä saisin korjattua seinän..

 Olohuoneessa taistelinkin vinojen taulujen ja yhteistyökyvyttömän kellon kanssa puolisentoista tuntia. Hääräsin jos minkäkin moisessa asennossa tikkailla seinän vieressä kun yritin saada kelloa pysymään seinässä. Lopputulos on kuitenkin ihan kivan näköinen ja kehysten ympärillä roikkuvat jouluvalot tuovat ihanasti syksyistä tunnelmaa kotiin monien kynttilöiden kanssa.

                                                                                                <3:M

Hiukset

Moikka! Kirjoittelin yli viikko sitten hiuskriisistä ja tartuin tuumasta toimeen ja varasin ajan kampaajalle 30 päivä perjantaille. Edellisenä päivänä tästä päätin värjätä hiukset. Marssin Sokokselle ja vietimme Sinin kanssa tovin hiusväri-osastolla pohtien eri värejä. Päätin kokeilla vaaleaa, mutta ostin myös kylmänruskean värin mikäli pieleen menisi. Heitin vaalean värin päähäni ja lopputulos oli jotain aian järkyttävää. Väristä tuli kirjava, punaista ja oranssia ja keltaista. En olisi kehdannut edes lähteä viemään roskia ulos sen näköisenä. Luojan kiitos olin älynnyt ostaa ruskean värin, joka pelastikin sitten hiukseni. Päätin etten enää sitä vaaleaa ainakaan toistaiseksi edes yritä saada päähäni. Lopputuloksesta tuli kylmän vaalean ruskea. Aluksi se näytti harmaalta ja ajattelin jo etten enää ikinä värjää itse hiuksiani. Kuitenkin perjantaina kampaajalla kampaaja kyseli kovin millä olin tukan värjännyt ja kehui kovasti väriä. Olin vähän hämmentynyt koska vaan sutisin sitä väriä sinne tänne päähän ja se ei edes ollut tasaisesti hiuksissa. Toisaalta hyvä ettei siitä tullut tasaista, koska en halunnut täysin samanväristä tukkaa läpi pään. Väri ei ole ihan noin tumma miltä ylemmässä kuvassa näyttää, alempi kuva näyttää enemmän värin oikeaa sävyä. 

Kampaajalle mennessäni en ollut oikeaastaan mitenkään kummemmin ehttinyt miettiä mitä haluaisin, joten sanoin kampaajalle, että vähän lyhentää ja siistii. Tykkään kyllä lopputuloksesta, ja onhan tää vähän lyhkäsempi paljon helpompi talvella ja mun mielestä ainakin kivamman näköinen kuin vähän pitempi, mutta huonokuntoinen, vai?

<3:M

23.-25.10

Moikka! Viime viikonloppuna rakas ystäväni Emilia tuli Turusta tänne pariksi päiväksi. Perjantaina emme jaksaneet lähteä mihinkään ja jäimmekin jumittamaan sohvalle syömään tortilloja ja höpöttelemään. 

Lauantaina tarkoitus oli lähteä Varkauteen syömään. Kun olimme syöneet ja menimme takaisin autolle Emilia sanoi " viedään takit autol" ihmettelin, koska meidän piti lähteä takaisin Savonlinnaan. Yhtäkkiä Emilia vetää laukustaan kaksi lippua Antti Tuiskun keikalle, joka oli auton vieressä olevassa Warkaussalissa. Tämä synttäri-yllätys onnistui kyllä aivan täydellisesti ja olin ensimmäiset kymmenet minuutit aivan shokissa ja onnesta sekaisin. Käskin Emiliaa nipistämään mua, koska en uskonut sen olevan totta. Antti Tuiskulla on aina ollut mulle tosi iso  merkitys ja sen musiikki on aina tuonut lohtua kun on ollut vaikeita hetkiä ja jaksoja elämässä. Nyt ensimmäistä kertaa pääsin häntä katsomaan ja vieläpä yhden parhaan ystäväni kanssa, aivan huikeeta! Ilta oli aivan täydellinen, jonka jälkeen lähdimme takaisin Savonlinnaan, jossa suuntasimme Coloon. 

(kuva otettu puhelimella zoomilla)

Sunnuntai sujuikin vähän kankean puoleisesti syöden, siivoillen ja lepäillen. Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli yksi parhaista pitkään aikaan! Kiitos ihana Emilia!♥ 

<3:M