Hius pohdiskelua

Moikka! Pienoisen hiuskriisin vallitessa ajattelin vähän avata aihetta blogissakin. Minulla oli aina tämän vuoden tammikuuhun asti ollut pitkät ja vaaleat hiukset. Tammikuussa kyllästyin niihin ihan toden teolla ja leikkasin lyhyet hiukset. 

Aika pian sen jälkeen kyllästyin hiusten omaan väriin ja värjäsin ne ensimmäistä kertaa. Lopputulos oli melkoisen keltainen. (en löytänyt onneksi kuvaa ajalta jolloin hiukset olivat kaikkein keltaisimmillaan).

Hiukset kasvoivat pikkuhiljaa ja aloi taas kyllästyä niihin. Tällä kertaa kyllästyin kuitenkin väriin enkä pituuteen. Vaalea väri kuluttaa hiuksia paljon ja en suoraan sanottuna jaksanut ylläpitää vaaleita hiuksia ja taistella juurikasvun kanssa. Mietin jos värjäisin talveksi vähän tummemmaksi, mutta yhtenä päivänä kaupassa ollessani vain nappasin mukaani ruskean värin sen kummemmin miettimättä. Värjäsin tukan jollain hoitavalla värishamppoolla, jonka kesto on alle kymmenen pesua. Väristä tuli kylmänruskea, joka vaalenee joka pesukerralla. 

Tässä tilanteessa ollaan nyt pituuden ja värin suhteen. Kriisin aihe onkin seuraavanlainen, miten leikkaan? Värjäänkö tummemman ruskeat vai kylmänruskeat? Värjäänkö kestovärillä vai jatkanko säätämistä värishamppoiden kanssa? 

Värishamppoossa on kuitenkin se ongelma, ettei väri tule koskaan samanlaiseksi. Vaaleaan pohjaan siitä tuli kylmänsävyinen, mutta kun lisäsin värin valmiiksi ruskeammalle pohjalle, oli lopputulos vähän liian punertava. Hiusten väri myös vaihtelee todella paljon pesujen välissä.

Mietin taas vähän lyhyempää tukkaa talveksi, koska ärsyynnyn aivan suunnattomasti sähköisestä tukasta joka leijailee pitkin naamaa ja pään yläpuolella. En kuitenkaan haluaisi ihan niin lyhyitä kuin tammikuussa leikkautin. Onko kellään mitään ideanpoikasta joka auttaisi?

<3:M

Iphone 6 ja road trippi Mikkeliin

Moikka! Blogitauon aikana ehdin taas vähän täydentää kotia ja hommata muutaman muunkin jutun. Kävimme ihanan Sinin kanssa Carsonilla ja mukaan lähti taas vähän liikaakin kaikkea uutta ja ihanaa. Ennen muuttoa päätin, etten stressaa yöpöydästä ja, että ostan sen vasta Savonlinnasta. Löysin rautakorin kannella ja boom, siinä olikin yöpöytä. Tämän yksilön piti mennä eteiseen, mutta se olisi ollut siellä vain tiellä, joten päätin sijoittaa sen sängyn viereen yöpöydäksi. Hintaa kapistuksella oli 54.95e. Halusin siihen päälle sopivan koristepuun ja nappasin mukaani korin värisen metallipuun. Hintaa sillä oli 13.90e. Tälläisenä kynttiläfriikkinä huomasin jotain puuttuvan kokonaisuudesta. Mikäs muukaan se olisi kuin korkea kynttilä. Päädyin luonnonvalkoiseen väriin. Kaupassa jo mietin laittavani Aalto-vaasin siihen ja sinne pienet valot. Piti siis suunnata valo-osastolle ja löysinkin kivat pienet pallovalot.

Carlsonilta löytyi myös ale-kori koristetyynyille. Pakkohan sinne oli päästä ja tarrasinkin mukaani sielä H ja R tyynyt hintaan 5e kappale. Tyynyt elävät aika paljon sängyn ja sohvan välillä, kun en osaa päättää kummassa niitä pitäisin -haha. 

Olen pitemmän aikaa miettinyt siirtymistä laukusta reppuun koska selkäni on välillä todella kipeänä ja se aina kipeytyy entisestään kun kannan laukkua. Ostin siis Fjällrävenin tumman harmaan repun. Mietin pitkään liikkeessä ostanko tuon ison vai pienen repun. Se pieni oli ehkä maailman söpöin, mutta se olisi ollut todella epäkäytännöllinen siihen tarkoitukseen mihin repun ostin. Nyt melkein kuukauden repun käytön jälkeen olen todella tyytyväinen siihen itse reppuun ja siihen päätökseen siirtyä reppuun, ja uskon selkäni olevan myös.

Puhelimeni sanoi sopimuksensa irti ja ei enää toiminut. Tilasin Iphone 6 telefinlandilta. Hintaahan tuolla kapistuksella on, mutta puhelin on kuitenkin niin suuri osa jokapäiväistä elämää, että sen on tärkeä olla moitteettomasti toimiva ja oman mieltymyksen mukainen.  

Vanhassa puhelimessa minulla oli microsim-kortti ja tähän tarvittiin nanosim-kortti. Olin youtubesta katsonut kuinka sen kortin voi kätevästi itse leikata oikean kokoiseksi. Noh, minäpä taas enemmän innokkaana kuin järkevänä tartuin saksiin ja lähdin pilhomaan simkorttiani. Hetken päästä en enää tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Olin pilannut simkorttini. Se ei enää mennyt vanhaan puhelimeen ja uuteen se ei sopinut. Laitoin wifin päälle vanhaan puhelimeeni ja pommitin Siniä whatsapissa asiasta. Katsoin missä oli Savonlinnan lähin telefinlandin myymälä. Mikkelissä. "Simpe lähe mun kans NYT Mikkeliin?!" Ajoimme pienoisen road tripin Mikkeliin puolitoista tuntia suuntaansa yhtä pikkuista simkorttia varten. Edelleen naurattaa koko reissu, mutta sain simkorttini ja meillä oli hauskaa!

<3:M

Sunnuntain ruokaa

1dl Kvinoaa 

2dl Vettä

Keitä pienellä lämmöllä kunnes vesi ei erotu.

Laita kulhoon oman mielen mukainen määrä vihanneksia (broccoli mix) ja maissia. Laita kulhoon vettä niin, että vihannekset peittyvät. Laita mikroon siksi aikaa että ne ovat lämpimiä. Pilko pienemmiksi ja lisää kvinoan joukkoon.

Paista kanasuikaleet ja katkaravut paistinpannulla ja lisää kvinoan ja vihannesten joukkoon. Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaisesti.

Annoksen päälle voit lisätä kuivattua basilikaa ja ripauksen puristettua sitruunaa.

<3:M

Aamupala

Turkkilaista maustamatonta jogurttia

Mustikoita

Vadelmia

Chiasiemeniä

Mulperinmarjoja

Banaania

Viinirypäleitä

<3:M

Hymy

Moikka! Viime postauksessa puhuin rikki menneestä lasipallosta. Puhuin kuinka elämää pitää jatkaa, mutta itse tein osin juuri päinvastoin. Heivasin blogin tauolle. Itsehän sanoin kuinka elämää tulee jatkaa kaikesta huolimatta ja elää sitä omaa normaalia elämää ja tehdä niitä asioita mitä ennenkin. Silti pidin taukoa blogista. Nyt kuitenkin loppuu tämä tauko ja elämä jatkuu normaalisti. Elämässä on meneillään parhaillaan ja tulevaisuudessa aivan huikeita asioita ja ihmisiä, ystäviä, niin uusia kuin vanhojakin. En halua tuhlata aikaa murehtien ja surren asioista joille ei mitään voi tehdä. Haluan keskittyä niihin positiivisiin asioihin mitä elämässä on.
Toissapäivänä puhuin yhden ystäväni kanssa muutoksista ja uskalluksesta tehdä niitä muutoksia. Sanoin aivan täysin rehellisesti muuton Savonlinnaan olleen yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut. Miten niin suurelta ja aluksi pelottavalta tuntuva asia voikin muuttaa elämän täysin ja miten se voi tuoda niin paljon onnellisuutta elämään. Olen myös todennut sanonnan "joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle" ihan todeksi. Nyt kun asuu yksin, on myös yksin ja iltaisin on aikaa miettiä kaiken maailman asioita, hyviä ja huonoja. Toiset näistä illoista päättyvät hillittömään itkuun ja toiset siihen tunteeseen kuinka onnellinen on. Kuuntelin päivemmällä kampukselta kotiin kävellessäni Suvi Teräsniskan - Täydellinen elämä, jossa lauletaan " Elämä on sekoitus onnea, ja surullisia vaiheita." Mietin oikein kunnolla sanoja ja oikein hämmennyin kuinka totta tuo on. Onnen ja surullisten vaiheiden säätelyn ja määrän jokainen päättää ihan itse. Aamulla herätessään jokaisella on päätös edessä, onko tänään hyvä vai huono päivä? Asenne ratkaisee kaikessa mitä teet. Tästälähin pyrin aamuisin tekemään päätökset sen hyvän päivän puolelle! En halua olla se, jonka naamasta näkee jos jokin ärsyttää tai tartuttaa ympärilleen negatiivista ilmettä. Kun asioihin suhtautuu positiivisesti, ihan vahingossa omakin mieli on parempi ja samalla voi helposti tartuttaa sitä hyvää mieltä muillekkin. Ensimmäisinä päivinä yliopistolla yksi luennoitsija kertoi kuinka hymy muuttaa fiilistä. Kun esimerkiksi hymyilee kesken huonon päivän, muuttaa se hymy pikkuhiljaa päivää paremmaksi sitä seuraavan hyvän fiiliksen kautta. Synkkien ja pimenevien syysiltojen aikaankin pitää muistaa hymyillä ja viljellä sitä hyvää fiilistä eri keinoin! Ihanaa syksyä kaikille ja muistakaa hymyillä, se on terveellistä!;)

<3:M