2014

Vuosi on vaihtunut ja vuosi 2014 on jätetty taakse. On aika muistella kulunutta vuotta ja sen tapahtumia. Vuosi 2014 oli monella tavalla ainutlaatuinen ja unohtumaton, mutta kuitenkin tähänkin vuoteen mahtui alamäkiä ja asioita, joiden muistelu ei tuokaan hymyä huulille. 

Kokosin tähän kollaasiin asiat, jotka tulivat päällimmäisenä mieleen tästä vuodesta. 1. 14.2. Wanhat, prinsessapäivä. 2.  28.10 täytin 18, täysi-ikäisyys. 3. 16.12 Jäin auton alle. 4.  5.12 veljestäni tuli ylioppilas. 5. Toukokuussa alkanut autokoulu. 6. Futiksen MM-kisat.

Vuoden 2014 kesällä yritin elää terveellisesti ja käydä paljon salilla sekä lenkkeillä niin usein kun mahdollista. Sateisesta kesäkuusta huolimatta löysin itseni monena sade-iltana lenkiltä ja jopa aloin tykkäämään sateella juoksemisesta. Sain kadulla autoilijoilta välillä kummaksuvia katseita, mutta ei se saanut pyyhittyä sitä mahtavaa fiilistä mikä lenkin jälkeen tuli.

 En ole koskaan oikeen ollut "mekkoihminen", mutta halusin oppia käyttämään mekkoja ja kuluneena kesänä mua saattoikin nähdä melko usein mekko päällä.

 Löysin itseni usein rentoutumassa lehden ja hedelmien/pähkinöiden kanssa lattialta. Lattialla rentoutumisesta tulikin mulle oikein tapa.

Vuonna 2014 innostuin valokuvaamisesta oikeen todenteolla ja kesälomallakin saatoin herätä välillä aikaisin ja lähteä kameran kanssa aamukävelylle ja kuvata luontoa. 

Yksi kesän lempparijutuista mulle oli matka Helsinkiin isän kanssa. Matka oli mulle tärkeä ja aika siellä oli korvaamatonta, isä-tytär-reissu.

Mä olen mökki-ihminen. Rakastan viettää aikaa mökillä kesäisin. Se on vaan jotain, joka tekee kesästä kesän. Tehtiin usein äidin kanssa mökkireissuja ja vietettiin siellä aikaa ihan kahdestaan. 

Elokuussa sain lukulasit juuri ennen iltalukion alkua. Kävin ruotsin kertauskurssin yhdessä parhaan ystäväni Lindan kanssa . Loppukesä ja alkusyksy menivät pitkälti töitä tehdessä ja syksyn ylioppilaskirjoituksiin lukiessa. Syyskuussa olivatkin kirjoitukset, joista tuli terveystiedosta E ja keskipitkästä ruotsista B. 

Addiktoiduin huulipuniin. En ennen osannut/tykännyt käyttää niitä, mutta syksyn alusta lähtien mulle on tullut ns. alaston olo jos oon menossa johonkin ja oon muutenkin meikannut, mutta oon jättänyt huulet ilman mitään väriä.

Suuri suuri osa mun vuotta 2014 olivat rakkaat ystävät. Niin paljon hyviä muistoja yhdessä ystävien kanssa. Niin paljon hetkiä, jolloin nauraa kippurassa, ääntä ei tule, mutta naurunkyyneleet tulevat silmiin. 

Viimeisen kollaasin viimeinen kuva kuvaa mun fiilistä maaliskuun jälkeen, vapautunut. Kesän alkaessa olin vihdoin selättänyt kuumetaudin, joka kesti melkein puoli vuotta ja rajoitti mun elämää suuresti. Olin onnellinen.

 Aloitin 23.3.2014 kirjoittamaan tätä blogia. On vapauttavaa saada kirjottaa ihan mistä haluaa, millon haluaa ja miten haluaa,.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, tehdään seuraavasta vielä parempi! 

Onnellista uutta vuotta 2015!

<3:M

Monday shopping

Moikka! Heräsin tänään aikasin, jotta ehtisin tekemään kaikkea enkä nukkuisi sinne 12 ja jättäisi puolta päivästä "pois".Saan unta vasta n.2.30 aikaan ja herään siinä 11-12. Ois pakko saada unirytmi takasin normaaliksi, koska herääminen kouluun jonkun ajan päästä tulee olemaan suurta tuskaa tätä menoa. Kuitenkin syy, miksi heräsin aikasin oli, että oltiin sovittu Terhin kanssa et mennään Picniciin aamupalalle ja siitä shoppailemaan. Mukaan tarttui muutama uusi rakkaus ja oli ihanaa nähdä Terhiä. Pahoittelen sitä miltä toi toisen käden hiha näyttää kun toi lasta ei mahdu hihaan kunnolla.

Villapaitoja ja muita mukavia ja rentoja paitoja ei voi koskaan olla liikaa. Yritän uskotella itelleni että tarttin noi vaatteet.. Äiti oli pessyt mun farkkupaidan kuumalla vedellä ja se muistuttaa nykyisin enemmän pienen lapsen paitaa. Tarttin siis uuden farkkupaidan sen tilalle (ainakin haluan uskoa, että tarttin tän -hah). Oon muuten aivan rakastunut näihin Timberlandin kenkiin!(ne ei ole noin tummat, miltä kuvassa näyttää) Lämpimät, mukavat jalassa ja kivannäköiset, ei kengiltä enempää voi pyytää -rakkautta.

<3:M

Itseä niskasta kiinni.

Moikka! Siinä ne taas on, nimittäin kirjat, jotka pitää osata kannesta kanteen ennen maaliskuuta. Sain kaapattua kiinni motivaation hivenestä ja tartuin koulukirjoihin kiinni. Kirjoitan keväällä 2015 psykologian, englannin ja äidinkielen.  21 kirjaa.. kauhean paljon! Mun piti aloittaa lukeminen joulukuun alussa, mutta kaikki muut koulujutut ja työt veivät liian paljon aikaa. Totesin paremmaksi aloittaa lukemisen sitten kun on oikeasti voimia ja aikaa sille. Sen aika alkaa nyt. Oon mä aiemmin tässä kuussa jo selaillut kirjoja ja kävin pari enkunkurssia uudestaan, jotta oppisin. Nyt on kuitenkin se aika kun mä alan oikeen lukemaan. Haluan hyvin arvosanoin lukiosta ulos ja panostaa kunnolla tähän lukion viimeiseen ja samalla tähänastisen elämäni haastavimpaan koitokseen, kevään ylioppilaskirjoituksiin. Mä todellakin haluan opiskelupaikan siltä alalta mihin pyrin ja oon valmis tekemään töitä sen eteen. Mitään ei saavuta ilman työtä ja uskoa omaan tekemiseen.

Nyt on se aika kun youtube ja sen anti saavat jäädä tauolle ja vapaa-aika on pyhitetty suurimmaksi osaksi lukemiselle. En ihan vielä näin 3 kuukautta ennen kirjoituksia ala puurtaa hiki hatussa ja viettää koko päivää nenä kirjassa kiinni. Teen joustavan lukusuunnitelman ja pyrin parhaani mukaan noudattamaan sitä. Ensimmäinen kevään kirjoituskerta on äidinkielen tekstitaidon koe, joka on jo 5.2. Se tulee todella äkkiä. Viimeinen kirjoituskerta on 13.3, jolloin on englannin vuoro. Hieman pelottaa mennä kirjoituksiin perjantai kolmastoista päivä.. Eiköhän siitä selvitä. Sen jälkeen onkin mun kouluni käyty ja lukio suoritettu (mikäli läpi pääsen kirjoituksista). Sitten alkaa armoton paahtaminen pääsykokeisiin. Haen lukion jälkeen OKL:lään Savonlinnaan ja en halua mennä pääsykokeisiin vaan "kokeilemaan kepillä jäätä", vaan haluan mennä sinne hyvin valmistautuneena ja haluan pystyä luottamaan siihen mitä teen. Tähän on kuitenkin vielä monta kuukautta aikaa(onneksi). 

Mua kuitenkin vähän huolestuttaa miten motivaatio lukemiseen säilyy näin pitkän ajan. Lukemista riittää yllinkyllin tästä hetkestä siihen asti kun on se kauan tavoiteltu valkolakki päässä. Tää on kuitenkin niin älyttömän pieni osa mun elämää kun miettii pitkän kaavan mukaan, että kadun koko lopun ikäni jollen nyt tee töitä ylioppilasarvosanojen eteen. Tää "jakso" kestää oikeaastaan yhteensä vuoden ja kun miettii, että eläisin vaikka 82 vuotiaaksi niin onhan tää ihan lyhyt aikakausi mun elämässä. Suurin motiivi lukemiseen kuitenkin on tavoite opiskelupaikasta Savonlinnassa. Kun rupeaa miettimään tarkemmin, niin kyllä niitä erilaisia motiiveita löytyy ja yhdessä ne muodostavat sisäisen motivaation. Kysymys vaan on, että säilyykö se koko tämän puolivuotta tästä eteenpäin. Nähtäväksi jää, mutta kaikkeni yritän.

Lukemisesta ei tule mitään ilman pehmeää lukupaikkaa, lämmintä juotavaa ja hyvää fiilistä. Jatkan nyt psykologian 1.kurssin lukemista ja yritän saada jotakin aikaiseksi. 

<3:M

My Christmas ♥

Moikka! Ennen kun alan höpistä niin haluun toivottaa hyvää joulua kaikille! Jouluaatto tuli ja meni yhtä nopeesti, mutta siitä jäi hyvä mieli ja päivä oli mitä ihanin. Aamu alkoi perinteisellä riisipuurolla, jonka jälkeen lähdettiin mammalle. Sieltä mentiin käymään mökillä yhdellä haudalla ja kotiin syömään. En sen tarkemmin selitä miten päivä eteni, koska koen joulunvieton perheen sisäiseksi asiaksi ja en halua paljastaa liikaa:) Vietin kuitenkin aivan ihanan päivän rakkaan perheeni kanssa, olin niin onnellinen, että muutaman onnenkyyneleetkin tirautin.. 

Päällä mulla oli musta mekko ja mustat korkkarit (jotka ei kuvassa näy..). Olin edellispäivänä sairaalassa sen auton alle jäämisen jälkitarkastuksessa. Mulle vaihdettiin tollanen valkoinen lasta käteen, jota pidän ensi vuoden alkuun ainakin. En yhtään tykännyt miltä se näytti mekon kanssa, mutta ei voi mitään ja oon onnellinen, että yleensäkin oon hengissä sen onnettomuuden jälkeen.

Tänä vuonna en toivonut joululahjaksi mitään, koska ainut mitä halusin oli viettää ihana päivä perheen kanssa ja syödä hyvää ruokaa. Sain kuitenkin kaikkea tarpeellista ja asioita omaan kotiin. Tiedän, että osa noiden lahjojen antajista lukee mun blogia, joten iso kiitos ja halaus! ♥

Mun kaikkein innokkain tonttu ♥

Tää joulu oli todennäköisesti viimeinen kun asutaan veljeni kanssa kotona ja voidaan se viettää yhdessä. Veljeni menee armeijaan ja ei välttämättä pääse sieltä jouluksi kotiin ja mä saatan asua toisella puolella Suomea. Sillä tavalla tää joulu oli mulle erityinen ja halusin joulusta paljon kuvia.

Tällä kertaa vähän pitempi postaus ja sillä tavoin haastava saada selkeä kokonaisuus, mutta toivotaan, että siitä jotain selkoa saa! Vielä kerran oikein hyvää ja lämmintä joulua kaikille ihanille sinne ruudun tai näytön toiselle puolelle!♥

<3:M