Moikka! Musta tuntuu, etten ole ollut pariin vuoteen näin onnellinen. Ympärillä on ihania ystäviä ja hajallaan olleet palaset tuntuvat loksahtavan vihdoin takaisin paikoilleen. Vielä vähän aikaa sitten kouluun mennessäni kaivoin "hymyn" jostain ja yritin parhaani mukaan olla pirteä koulussa ja muualla ihmisten ilmoilla. Kun pääsin kotiin en jaksanut enää esittää kaiken olevan hyvin ja saatoin romahtaa matolleni loppupäiväksi itku silmässä. En halua enää kaivaa sitä "hymyä" esiin ja esittää jotain, mitä en ole. Haluan pystyä olemaan juuri se, joka olen kaikkine vikoineni. Kaikilla tulee elämässä eteen haastavia hetkiä ja pysähdyttäviä asioita vaan tapahtuu. Surra saa ja joskus jopa pitääkin, mutta surulle ei saa antaa valtaa. Elämä tuntuu välillä todella epätoivoiselta ja tuntuu ettei vaan mikään onnistu tai, että on niin syvällä kuilussa, ettei sieltä pääse ylös. Täytyy kuitenkin muistaa "There's no rainbow without a little rain". Asioiden on tapana järjestyä ja pohjalla pitää käydä jotta sieltä voi nousta ylös.
Tämän kevään olen kirjoitellut todella paljon vähemmän blogiin, kuin olisin halunnut. Aikataulu opiskelujen suhteen oli hurjan tiukka ja stressin taso on ollut koko kevään aivan tapissa. Nyt on kuitenkin kaikki tuo ohi ja stressi poissa -vihdoin! Nyt on aikaa tehdä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja voi keskittyä hyvinvointiin paljon enemmän, kuin tänä vuonna kertaakaan aikaisemmin. On jo toukokuun puoliväli ja kesä on tulossa. Mulla on sellainen tunne, että tästä tulee hyvä kesä! Tulen tekemään tänne blogiin summer bucketlistan asioista, jotka haluan toteuttaa/tehdä kesän 2015 aikana.
Sateen merkkistä viikonloppua kaikille, kyllä se aurinko sieltä kohta taas paistaa!
<3:M
