Moikka! Aika menee ihan älyttömän nopeasti, koko kesä on vaan hujahtanut hetkessä jo melkein ohi. Eletään jo elokuuta ja monet aloittavat taas parin viikon sisään koulut. Tuntuu uskomattomalta, että ylioppilasjuhlistakin on jo kaksi kuukautta! Periaatteessa paljonkaan mitään ei ole tapahtunut, mutta toisaalta kun oikein ajattelee, on tapahtunut ihan hirveästi asioita. Koko kesä on mennyt enemmän tai vähemmän odottaen jotain päivämäärää ja hoitaessa asioita. Kesäkuu meni nopeasti tehden "paljon" asioita ja odottaen tietoa siitä, että saako opiskelupaikan. Kun tieto opiskelupaikasta tuli, alkoi odotus. Odotus "uudesta elämästä" ja muutosta. Heinäkuu menikin kaikkien muuttoasioiden hoitamisessa ja huonekalujen ostamisessa. Ainiin olihan minulla heinäkuussa myös leikkaus.
Aloitin päivien laskennan muuttoon puhelimen sovelluksella, jossa oli aloitettuani päiviä 42. Nyt päiviä on enää 9. HUI! Se on vähän oli viikko. Heräsin edellispäivänä ajatukseen ja vähän ehkä kauhistuin kuinka nopeasti se tulee vaikka odotan sitä todella innolla. On vielä paljon asioita hoidettavana ennen sitä ja paljon rakkaita ihmisiä, joiden kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa vielä ennen muuttoa. Tajusin, että aika alkaa vähän loppua kesken. Olen ollut jonkin aikaa melko "eristäytyneenä" kotona ja ajatellut, että kyllä ehdin vielä nähdä kaikkia ja tehdä asioita. Alkaa tulla kiire. Onneksi kuitenkin nykyään on niin helppoa ja vaivatonta saada yhteys ihmisiin puhelimen välityksellä!
En ole koskaan ollut hirveän "menevää ihmistä" ja vietän mielelläni aikaa ihan kotona katsoen jotain sarjaa,lukien kirjaa tai ihan vaan ulkona kävelemässä. Ei tule helposti lähdettyä oikein mihinkään ja moni paikka ahdistaa. Tähän haluan tehdä muutoksen kun aloittelen elämää Savonlinnassa. Pitää mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta, jotta voi saada aikaan muutoksen. Savonlinnasta en tunne ketään, joten sinne pitää rakentaa oma elämä ja tutustua ihmisiin ja oikeasti uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä asioita kaukaakin sieltä omalta mukavuusalueelta.
Katsoin tänään Antti Tuiskun Peto on irti- kiertueen keikkoja ja huomasin Joensuussa olevan 7.11 keikan. Yksi tuleva opiskelukaverini tykkää Tuiskusta yhtälailla ja sen kummemmin miettimättä meninkin heti häneltä kysymään, lähtisikö hän kanssani sinne. Parin minuutin päästä olin varannut meille liput. Päätin että aloitin nyt tästä sen "elämän rakentamis" projektin ja sen, että uskallan mennä ja tehdä asioita, joita olen aina halunnut tehdä, mutten ole uskaltanut tehdä. Vielä pari kuukautta sitten en ikinä olisi varannut lippuja keikalle Joensuuhun sen kummemmin miettimättä uuden ystävän kanssa. Ehkä tämä oli ensimmäinen askel sinne rohkeampaan ja vapaampaan elämään?
<3:M
Aloitin päivien laskennan muuttoon puhelimen sovelluksella, jossa oli aloitettuani päiviä 42. Nyt päiviä on enää 9. HUI! Se on vähän oli viikko. Heräsin edellispäivänä ajatukseen ja vähän ehkä kauhistuin kuinka nopeasti se tulee vaikka odotan sitä todella innolla. On vielä paljon asioita hoidettavana ennen sitä ja paljon rakkaita ihmisiä, joiden kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa vielä ennen muuttoa. Tajusin, että aika alkaa vähän loppua kesken. Olen ollut jonkin aikaa melko "eristäytyneenä" kotona ja ajatellut, että kyllä ehdin vielä nähdä kaikkia ja tehdä asioita. Alkaa tulla kiire. Onneksi kuitenkin nykyään on niin helppoa ja vaivatonta saada yhteys ihmisiin puhelimen välityksellä!
En ole koskaan ollut hirveän "menevää ihmistä" ja vietän mielelläni aikaa ihan kotona katsoen jotain sarjaa,lukien kirjaa tai ihan vaan ulkona kävelemässä. Ei tule helposti lähdettyä oikein mihinkään ja moni paikka ahdistaa. Tähän haluan tehdä muutoksen kun aloittelen elämää Savonlinnassa. Pitää mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta, jotta voi saada aikaan muutoksen. Savonlinnasta en tunne ketään, joten sinne pitää rakentaa oma elämä ja tutustua ihmisiin ja oikeasti uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä asioita kaukaakin sieltä omalta mukavuusalueelta.
Katsoin tänään Antti Tuiskun Peto on irti- kiertueen keikkoja ja huomasin Joensuussa olevan 7.11 keikan. Yksi tuleva opiskelukaverini tykkää Tuiskusta yhtälailla ja sen kummemmin miettimättä meninkin heti häneltä kysymään, lähtisikö hän kanssani sinne. Parin minuutin päästä olin varannut meille liput. Päätin että aloitin nyt tästä sen "elämän rakentamis" projektin ja sen, että uskallan mennä ja tehdä asioita, joita olen aina halunnut tehdä, mutten ole uskaltanut tehdä. Vielä pari kuukautta sitten en ikinä olisi varannut lippuja keikalle Joensuuhun sen kummemmin miettimättä uuden ystävän kanssa. Ehkä tämä oli ensimmäinen askel sinne rohkeampaan ja vapaampaan elämään?
<3:M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti