"Pitää mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta, jotta voi saada aikaan muutoksen."

Moikka! Aika menee ihan älyttömän nopeasti, koko kesä on vaan hujahtanut hetkessä jo melkein ohi. Eletään jo elokuuta ja monet aloittavat taas parin viikon sisään koulut. Tuntuu uskomattomalta, että ylioppilasjuhlistakin on jo kaksi kuukautta! Periaatteessa paljonkaan mitään ei ole tapahtunut, mutta toisaalta kun oikein ajattelee, on tapahtunut ihan hirveästi asioita. Koko kesä on mennyt enemmän tai vähemmän odottaen jotain päivämäärää ja hoitaessa asioita. Kesäkuu meni nopeasti tehden "paljon" asioita ja odottaen tietoa siitä, että saako opiskelupaikan. Kun tieto opiskelupaikasta tuli, alkoi odotus. Odotus "uudesta elämästä" ja muutosta. Heinäkuu menikin kaikkien muuttoasioiden hoitamisessa ja huonekalujen ostamisessa. Ainiin olihan minulla heinäkuussa myös leikkaus.

Aloitin päivien laskennan muuttoon puhelimen sovelluksella, jossa oli aloitettuani päiviä 42. Nyt päiviä on enää 9. HUI! Se on vähän oli viikko. Heräsin edellispäivänä ajatukseen ja vähän ehkä kauhistuin kuinka nopeasti se tulee vaikka odotan sitä todella innolla. On vielä paljon asioita hoidettavana ennen sitä ja paljon rakkaita ihmisiä, joiden kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa vielä ennen muuttoa. Tajusin, että aika alkaa vähän loppua kesken. Olen ollut jonkin aikaa melko "eristäytyneenä" kotona ja ajatellut, että kyllä ehdin vielä nähdä kaikkia ja tehdä asioita. Alkaa tulla kiire. Onneksi kuitenkin nykyään on niin helppoa ja vaivatonta saada yhteys ihmisiin puhelimen välityksellä!

En ole koskaan ollut hirveän "menevää ihmistä" ja vietän mielelläni aikaa ihan kotona katsoen jotain sarjaa,lukien kirjaa tai ihan vaan ulkona kävelemässä. Ei tule helposti lähdettyä oikein mihinkään ja moni paikka ahdistaa. Tähän haluan tehdä muutoksen kun aloittelen elämää Savonlinnassa. Pitää mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta, jotta voi saada aikaan muutoksen. Savonlinnasta en tunne ketään, joten sinne pitää rakentaa oma elämä ja tutustua ihmisiin ja oikeasti uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä asioita kaukaakin sieltä omalta mukavuusalueelta.
Katsoin tänään Antti Tuiskun Peto on irti- kiertueen keikkoja ja huomasin Joensuussa olevan 7.11 keikan. Yksi tuleva opiskelukaverini tykkää Tuiskusta yhtälailla ja sen kummemmin miettimättä meninkin heti häneltä kysymään, lähtisikö hän kanssani sinne. Parin minuutin päästä olin varannut meille liput. Päätin että aloitin nyt tästä sen "elämän rakentamis" projektin ja sen, että uskallan mennä ja tehdä asioita, joita olen aina halunnut tehdä, mutten ole uskaltanut tehdä. Vielä pari kuukautta sitten en ikinä olisi varannut lippuja keikalle Joensuuhun sen kummemmin miettimättä uuden ystävän kanssa. Ehkä tämä oli ensimmäinen askel sinne  rohkeampaan ja vapaampaan elämään?

<3:M

Muutto päivitystä

Moikka! Viime postauksesta onkin taas kymmenisen päivää aikaa ja stässä välissä on kyllä ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Sain perjantaina 3.7 ajokortin, JES! Olenkin sen jälkeen ajellut paljon autollani. Samana päivänä sain kämpän Savonlinnasta. Uusi kotini on 45 neliöinen parvekkeellinen kaksio Savonlinnan keskustassa. Yllä oleva kuva on siis osa uutta kotimaisemaani, huhhu. Matkaa asunnosta rantaan on parisen kymmentä metriä, joka suo aivan taivaalliset lenkkeilymahdollisuudet. Matkaa kampukselle on kolmisen kilometriä. Olen aivan innoissani asunnosta ja koko tästä suuresta muutoksesta! Niinkuin kaikessa, myös tässä on se kolikon kääntöpuoli. Välimatka perheeseen ja rakkaisiin ystäviin tulee olemaan melkeinpä 500 kilometriä. Uuteen kotikaupunkiin tulee muodostaa ja rakentaa uusi elämä, joka tulee olemaan aivan erilainen mitä tähänasti olen tottunut. Olen itseasiassa aika innoissani siitä, etten tunne yhtään ketään sieltä päinkään Suomea. Nyt minun on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä pois omalta mukavuusalueeltani, jotta voisin elää elämää niinkuin haluan ja täysillä. Aika näyttää miten tulen onnistumaan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, haha.

Tämän viikon keskiviikkona olin käsileikkauksessa ja olo on ollut sen jälkeen todella huono ja väsynyt. Leikkauksen jälkeen sairaalassa olin tosi huonovointinen ja tokkurainen koko päivän. Pääsin sieltä kotiin yöksi ja seuraavan päivän nukuinkin melkein kokonaan. Käsi särkee, joka paikka sattuu, en pysty syömään ja lääkityksen vahvuus tekee olosta tukalan. Kolmas päivä sujuikin jo hippasen paremmin ja pystyin jo syömäänkin jotain, joten olokin parani huomattavasti. Aamulla Askossa oli alkaneet alet ja äidin kanssa ajettiinkin sinne. Mukaan lähti  omaan kotiin ruokapöytään neljä valkoista tuolia. Matkalla kotiinpäin sainkin puhelimeeni viestin R-kioskilta, että H&M tilaamani paketti oli saapunut sinne. Tilasin home-osastolta kaikkea kivaa pientä sisustuskamaa. 

Tänään aloitin pakkaamaan jo pikkuhiljaa tavaroita muuttolaatikoihin ja sainkin kolme ensimmäistä laaatikkoa pakattua. Kauhulla katselin tätä tavaran määrää mitä huoneestani löytyy, päähäni muodostui kysymyksiä, " mitä teen tällä kaikella?" "pitääkö kaikki oikeasti ottaa mukaan, enhän mä tee näillä mitään?!". Kun käteni tästä vähän toipuu otankin projektiksi tyhjentää huonetta ihan urakalla ja heittää turhaa kamaa pois ihan rankalla kädellä. Aloitin projektia laittamalla facebookin lukiokirjakirppikselle myyntiin vanhoja lukiokirjoja niitä en ainakaan halua mukaani ottaa Savonlinnaan. 

Nyt suon itselleni pienen PLL-hetken itsetehdyn ruiskanapitsan kera -ah.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3:M