Who I am?

torstai 26. maaliskuuta 2015

VAKAVA -2015




Moikka! Nyt on valtakunnallisen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston kirjallisen kokeen aineisto ilmestynyt! Tilasin kirjan opettajantietopalvelun nettisivuilta ja kirja oli 25.3 saapunut postiluukusta sisään. 




Kirjassa on tänä vuonna kahdeksan artikkelia. Haluan tehdä jokaisen artikkelin kaikki muistiinpanot omalla värillään, jotta olis helpompi muistaa sitten pääsykokeissa " aa tää on tää asia minkä kirjoitin pinkillä!". Aloitan tänään lukemisen, nyt kun olen saanut viimeisenkin lukion kokeen suoritettua. JES! Aikaa lukemiseen on kuusiviikkoa, nyt enää 41 päivää. Tulen päivittämään luku-urakan etenemisestä blogiin luultavasti melkoisen paljon. 



Ensimmäinen askel kohti yliopistoa ja opettajan ammattia. Tästä se nyt sitten lähtee! 



<3:M

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Energiaton elämänvaihe?

Moikka. Tänään halusin kirjoittaa taas tälläisen vähän syvällisemmän postauksen ja avata vähän niitä "kätkettyjä" ajatuksia. Jos sellainen ei kiinnosta, tee itsellesi palvelus ja sulje välilehti.

Huomaan miten oon jo pitkän aikaa blogissa puhunut koulusta. Kevään, ja samassa mun kaikki ylioppilaskirjoitukset on nyt takana ja kirjoitettu. Kirjoitukset oli ihan älyttömän suuri osa mun elämääni ja huomaan edelleen, miten usein puheenaiheet kääntyy niihin jotain kautta. anteeksi. Joku voikin tässä kohtaa miettiä, että nehän on ohi jo, mitä mä tässä enää niistä kirjoittelen. Kirjoitukset oli vain yksi osa tämän kevään koettelemuksista ja kaikesta tehtävän työn määrästä. Monet munkin ystävistäni oli perjantaina abien nollausbileissä, ajatus ei kuitenkaan mua huvittanut, koska en koe, että tässä vaiheessa on vielä mitään nollaamisen aihetta. Niillä toki eriasia, jotka pitävät tietoisesti välivuoden ja kesäloma alkoi kirjoitusten loputtua. Heti kirjoitusten loputtua seuraavana päivänä aloin lukea itsenäistä historian kurssia, josta on koe nyt tulevana perjantaina. Lukeminen ei siis loppunut kirjoituksiin, ei todellakaan. Nyt kun olen sitä viitisen päivää tosissani lukenut, niin huomaan, ettei ole enää voimia. Ei riitä energia mihinkään. Olen viidessä päivässä edennyt kirjassa 70 sivua. Niin vähän? -kyllä. Vaikka kuinka yritän tosissani lukea ja saada aikaiseksi tehtäviä ja kahmia tietoa päähäni, ei onnistu. Rivit hyppivät ja kadotan koko ajan kohdan, missä olin menossa. Saatan lukea yhtä sivua viitisenkin minuuttia ja huomata, että en muista yhtään mitään, mitä olen lukenut. Sama tapahtuu lukiessa vaikka jonkun blogia tai aikakausilehteä. En ymmärrä. Veivätkö kirjoitukset todella kaiken energian? Viimeisen kuukauden ennen kirjoitusten alkua luin kahdeksasta kymmeneen tuntiin päivässä ja olin koko ajan kiinni kirjassa, puhuin paljon niistä aiheista ja nukuin hyvin vähän yöllä lukemisen takia. Olisiko tässä syy? Voi olla, ja uskon  sen olevan ainakin yksi osasyy.

Jäin joulukuussa autonalle ja käteni meni aika totaali paskaksi näin suoraan sanottuna. Se piti leikata nyt heti kirjoitusten jälkeen viime viikolla. Vakuutusyhtiöstä ei kuulu mitään ja leikkaus siirtyy. Ärsyttävää kun pitää kaikkien kouluasioiden lisäksi stressata sitä, että koska pääsen leikkaukseen. Käsi on edelleen ajoittain todella kipeä ja muistuttaa säryllä olemassaolostaan koko ajan. Ehkä se leikkausaika sieltä pian löytyisi ja pääsisi tästä stressinaiheesta eroon.

Haen kevään yhteishaussa luokanopettajakoulutukseen Raumalle ja Savonlinnaan. Pääsykoemateriaali, eli VAKAVA-kirja ilmestyy ylihuomenna. Mua pelottaa, että tää energiattomuus jatkuu ja en saa luettua ja opeteltua kirjan asioita tarpeeksi hyvin, tai niinkuin olen siihen asennoitunut ja suunnitellut tekeväni. 24.3 alkaa taas elämässäni yksi viiden viikon pituinen jakso, jonka vietän nenä kiinni kirjassa. Pääsykoe on 5.5 ja siihen mennessä pitäisi osata kirja lähestulkoon ulkoa ja olla osannut soveltaa sisältöä. Tuon ihan kohta alkavan viiden viikon jakson ajan tulen kirjoittamaan blogissa huomattavasti vähemmän postauksia, kuin mitä tähän asti. Haluan paneutua täysin sen kirjan tekstiin ja valmistautua pääsykokeisiin niin hyvin, kuin kykenen.
Olen kuitenkin nyt tässä parina päivänä miettinyt, että mitä sitten teen jos tämä rivien hyppely sun muu vaan jatkuu ja en vaan yksinkertaisesti saa itsestäni kaivettua sitä energiaa lukea. Motivaatio lukemiseen on suuri ja ihan tosissani haluan sen opiskelupaikan jommasta kummasta kaupungista. Haluan päästä elämään omaa elämääni uuteen kaupunkiin, aloittaa uuden jakson elämässäni, opiskella unelma-alaani ja muuttaa asumaan yksin.

Blogini tulee jatkumaan vielä sen viiden viikon verran aika koulupainotteisena. Pääsykokeet tulevat olemaan elämäni tärkeimmät kokeet ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja haluan jakaa niihin valmistautumisen vaiheista myös tänne. Olen ilmoittautunut verkkovalmennukseen, josta tulen myös puhumaan täällä enemmän, kun sen aika tulee. Sanoin yhdessä postauksessa palaavani tänne lukusuunnitelman parissa, ja sen aionkin tänne julkaista. En kuitenkaan julkaise sitä ennen kuin tiedän paremmin, miten omat voimat riittävät tähän ja miten pääsen alkuun.

Ennen tuota pääsykoerumbaa yritän kuitenkin suoriutua vielä tuosta itsenäisesta historian kokeesta, joka tosiaan häämöttää edessä perjantaina. Tästä tuli varmaan sekavin postaus ikinä, mutta se ehkä vaan kuvastaa paremmin ajatuksiani tällä hetkellä asioista.  Nyt yritän jatkaa historian lukemista tämän vuodatuksen jälkeen. Miksen saa historian esseistä näin pitkiä kuin tästä blogitekstistä?!

Palailen seuraavassa postauksessa vähän kevyemmän tekstin kanssa ja toivottasti vähän eri fiiliksellä.

                                                     <3:M
                                                                     


torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevät kuulumisia


Moikka! Kevät alkaa näköjään ihan tosissaan saapua tännekin vihdoin! Eilen koiran kanssa lenkillä ollessani huomasin kännykänmittarin näyttävän jopa 12 astetta lämmintä! Aivan ihanaa kun voi jo jättää sitä talvitakkia naulakkoon ja sujauttaa päälleen kevyempää vaatetta. Kevät on vaikuttanut kummasti myös mun mielialaan. Tänä talvena oon ollut normaalia ahdistuneempi ja tuntuu, etten oo voinut kauheen hyvin välillä. Osasyy tähän tietenkin on jo nyt onneksi takana olevat ylioppilaskirjoitukset. Kuitenkin uskon myös synkän ja pimeän ilman vaikuttavan siihen, millainen fiilis on. Pitkästä aikaa tuntuu, että aamulla on ihanaa herätä. Ulkona on valoisaa herätessä ja valoisuus jatkuu pitkälle, jopa iltakuuteen! 


Löysin eilen itseni istumasta työpöydälläni katselemasta kadulla meneviä ihmisiä. Stalkkeri? Hah ei, mulla vaan on välillä tylsää. Yhtäkkiä alapuolella meni postipoika, jolla oli kourassaan Divaani-lehti. Juoksin alakertaan noutamaan lehden ja lysähdin sängylleni. Päivän kohokohta! Ihanaa alkaa pikkuhiljaa keräilemään sisustusideoita omaa kotia varten. Tosin sitä yksiötä ei kauheasti sisustella.. Oli rentouttavaa ihan vaan maata sängyllä lehti nenän alla tämän tällähetkellä vähän sekavan arkeni keskellä. 




Vaikka ylioppilaskirjoitukset ovatkin ohi, on mulla vielä vähän koulua jäljellä. Minulla on jäänyt kokonaan historian neloskurssi käymättä, ja yritän sitä nyt suoritella. Motivaatio kyseiseen kurssiin tuntuu olevan siellä motivaatiomittarin pakkasen puolella. Tuntuu, etten saa vaan mitään aikaiseksi, vaikka kuinka päättäisin niin. Kahdessa päivässä olen saanut surkeat 32 sivua luettua. Lepotauko kirjoitusten ja pääsykokeisiin lukemisen välissä tosiaan houkuttaisi enemmän kuin historian pänttääminen ja rästitehtävien tekeminen. Team viimetippa. Kuuluuko tähän tiimiin muitakin?

Mä aina höpisen täällä omista asioista ja kuulumisista. Nyt mua kiinnostaa tietää, että mitä teille, jotka näitä mun höpinöitä lukevat kuuluu? Millaisia ajatuksia tuleva kevät ja kesä teissä herättävät?


Palailen pian pääsykoe-urakka postauksen parissa!

<3:M