Who I am?

Näytetään tekstit, joissa on tunniste abi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste abi. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. maaliskuuta 2015

VAKAVA -2015




Moikka! Nyt on valtakunnallisen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston kirjallisen kokeen aineisto ilmestynyt! Tilasin kirjan opettajantietopalvelun nettisivuilta ja kirja oli 25.3 saapunut postiluukusta sisään. 




Kirjassa on tänä vuonna kahdeksan artikkelia. Haluan tehdä jokaisen artikkelin kaikki muistiinpanot omalla värillään, jotta olis helpompi muistaa sitten pääsykokeissa " aa tää on tää asia minkä kirjoitin pinkillä!". Aloitan tänään lukemisen, nyt kun olen saanut viimeisenkin lukion kokeen suoritettua. JES! Aikaa lukemiseen on kuusiviikkoa, nyt enää 41 päivää. Tulen päivittämään luku-urakan etenemisestä blogiin luultavasti melkoisen paljon. 



Ensimmäinen askel kohti yliopistoa ja opettajan ammattia. Tästä se nyt sitten lähtee! 



<3:M

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Energiaton elämänvaihe?

Moikka. Tänään halusin kirjoittaa taas tälläisen vähän syvällisemmän postauksen ja avata vähän niitä "kätkettyjä" ajatuksia. Jos sellainen ei kiinnosta, tee itsellesi palvelus ja sulje välilehti.

Huomaan miten oon jo pitkän aikaa blogissa puhunut koulusta. Kevään, ja samassa mun kaikki ylioppilaskirjoitukset on nyt takana ja kirjoitettu. Kirjoitukset oli ihan älyttömän suuri osa mun elämääni ja huomaan edelleen, miten usein puheenaiheet kääntyy niihin jotain kautta. anteeksi. Joku voikin tässä kohtaa miettiä, että nehän on ohi jo, mitä mä tässä enää niistä kirjoittelen. Kirjoitukset oli vain yksi osa tämän kevään koettelemuksista ja kaikesta tehtävän työn määrästä. Monet munkin ystävistäni oli perjantaina abien nollausbileissä, ajatus ei kuitenkaan mua huvittanut, koska en koe, että tässä vaiheessa on vielä mitään nollaamisen aihetta. Niillä toki eriasia, jotka pitävät tietoisesti välivuoden ja kesäloma alkoi kirjoitusten loputtua. Heti kirjoitusten loputtua seuraavana päivänä aloin lukea itsenäistä historian kurssia, josta on koe nyt tulevana perjantaina. Lukeminen ei siis loppunut kirjoituksiin, ei todellakaan. Nyt kun olen sitä viitisen päivää tosissani lukenut, niin huomaan, ettei ole enää voimia. Ei riitä energia mihinkään. Olen viidessä päivässä edennyt kirjassa 70 sivua. Niin vähän? -kyllä. Vaikka kuinka yritän tosissani lukea ja saada aikaiseksi tehtäviä ja kahmia tietoa päähäni, ei onnistu. Rivit hyppivät ja kadotan koko ajan kohdan, missä olin menossa. Saatan lukea yhtä sivua viitisenkin minuuttia ja huomata, että en muista yhtään mitään, mitä olen lukenut. Sama tapahtuu lukiessa vaikka jonkun blogia tai aikakausilehteä. En ymmärrä. Veivätkö kirjoitukset todella kaiken energian? Viimeisen kuukauden ennen kirjoitusten alkua luin kahdeksasta kymmeneen tuntiin päivässä ja olin koko ajan kiinni kirjassa, puhuin paljon niistä aiheista ja nukuin hyvin vähän yöllä lukemisen takia. Olisiko tässä syy? Voi olla, ja uskon  sen olevan ainakin yksi osasyy.

Jäin joulukuussa autonalle ja käteni meni aika totaali paskaksi näin suoraan sanottuna. Se piti leikata nyt heti kirjoitusten jälkeen viime viikolla. Vakuutusyhtiöstä ei kuulu mitään ja leikkaus siirtyy. Ärsyttävää kun pitää kaikkien kouluasioiden lisäksi stressata sitä, että koska pääsen leikkaukseen. Käsi on edelleen ajoittain todella kipeä ja muistuttaa säryllä olemassaolostaan koko ajan. Ehkä se leikkausaika sieltä pian löytyisi ja pääsisi tästä stressinaiheesta eroon.

Haen kevään yhteishaussa luokanopettajakoulutukseen Raumalle ja Savonlinnaan. Pääsykoemateriaali, eli VAKAVA-kirja ilmestyy ylihuomenna. Mua pelottaa, että tää energiattomuus jatkuu ja en saa luettua ja opeteltua kirjan asioita tarpeeksi hyvin, tai niinkuin olen siihen asennoitunut ja suunnitellut tekeväni. 24.3 alkaa taas elämässäni yksi viiden viikon pituinen jakso, jonka vietän nenä kiinni kirjassa. Pääsykoe on 5.5 ja siihen mennessä pitäisi osata kirja lähestulkoon ulkoa ja olla osannut soveltaa sisältöä. Tuon ihan kohta alkavan viiden viikon jakson ajan tulen kirjoittamaan blogissa huomattavasti vähemmän postauksia, kuin mitä tähän asti. Haluan paneutua täysin sen kirjan tekstiin ja valmistautua pääsykokeisiin niin hyvin, kuin kykenen.
Olen kuitenkin nyt tässä parina päivänä miettinyt, että mitä sitten teen jos tämä rivien hyppely sun muu vaan jatkuu ja en vaan yksinkertaisesti saa itsestäni kaivettua sitä energiaa lukea. Motivaatio lukemiseen on suuri ja ihan tosissani haluan sen opiskelupaikan jommasta kummasta kaupungista. Haluan päästä elämään omaa elämääni uuteen kaupunkiin, aloittaa uuden jakson elämässäni, opiskella unelma-alaani ja muuttaa asumaan yksin.

Blogini tulee jatkumaan vielä sen viiden viikon verran aika koulupainotteisena. Pääsykokeet tulevat olemaan elämäni tärkeimmät kokeet ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja haluan jakaa niihin valmistautumisen vaiheista myös tänne. Olen ilmoittautunut verkkovalmennukseen, josta tulen myös puhumaan täällä enemmän, kun sen aika tulee. Sanoin yhdessä postauksessa palaavani tänne lukusuunnitelman parissa, ja sen aionkin tänne julkaista. En kuitenkaan julkaise sitä ennen kuin tiedän paremmin, miten omat voimat riittävät tähän ja miten pääsen alkuun.

Ennen tuota pääsykoerumbaa yritän kuitenkin suoriutua vielä tuosta itsenäisesta historian kokeesta, joka tosiaan häämöttää edessä perjantaina. Tästä tuli varmaan sekavin postaus ikinä, mutta se ehkä vaan kuvastaa paremmin ajatuksiani tällä hetkellä asioista.  Nyt yritän jatkaa historian lukemista tämän vuodatuksen jälkeen. Miksen saa historian esseistä näin pitkiä kuin tästä blogitekstistä?!

Palailen seuraavassa postauksessa vähän kevyemmän tekstin kanssa ja toivottasti vähän eri fiiliksellä.

                                                     <3:M
                                                                     


torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevät kuulumisia


Moikka! Kevät alkaa näköjään ihan tosissaan saapua tännekin vihdoin! Eilen koiran kanssa lenkillä ollessani huomasin kännykänmittarin näyttävän jopa 12 astetta lämmintä! Aivan ihanaa kun voi jo jättää sitä talvitakkia naulakkoon ja sujauttaa päälleen kevyempää vaatetta. Kevät on vaikuttanut kummasti myös mun mielialaan. Tänä talvena oon ollut normaalia ahdistuneempi ja tuntuu, etten oo voinut kauheen hyvin välillä. Osasyy tähän tietenkin on jo nyt onneksi takana olevat ylioppilaskirjoitukset. Kuitenkin uskon myös synkän ja pimeän ilman vaikuttavan siihen, millainen fiilis on. Pitkästä aikaa tuntuu, että aamulla on ihanaa herätä. Ulkona on valoisaa herätessä ja valoisuus jatkuu pitkälle, jopa iltakuuteen! 


Löysin eilen itseni istumasta työpöydälläni katselemasta kadulla meneviä ihmisiä. Stalkkeri? Hah ei, mulla vaan on välillä tylsää. Yhtäkkiä alapuolella meni postipoika, jolla oli kourassaan Divaani-lehti. Juoksin alakertaan noutamaan lehden ja lysähdin sängylleni. Päivän kohokohta! Ihanaa alkaa pikkuhiljaa keräilemään sisustusideoita omaa kotia varten. Tosin sitä yksiötä ei kauheasti sisustella.. Oli rentouttavaa ihan vaan maata sängyllä lehti nenän alla tämän tällähetkellä vähän sekavan arkeni keskellä. 




Vaikka ylioppilaskirjoitukset ovatkin ohi, on mulla vielä vähän koulua jäljellä. Minulla on jäänyt kokonaan historian neloskurssi käymättä, ja yritän sitä nyt suoritella. Motivaatio kyseiseen kurssiin tuntuu olevan siellä motivaatiomittarin pakkasen puolella. Tuntuu, etten saa vaan mitään aikaiseksi, vaikka kuinka päättäisin niin. Kahdessa päivässä olen saanut surkeat 32 sivua luettua. Lepotauko kirjoitusten ja pääsykokeisiin lukemisen välissä tosiaan houkuttaisi enemmän kuin historian pänttääminen ja rästitehtävien tekeminen. Team viimetippa. Kuuluuko tähän tiimiin muitakin?

Mä aina höpisen täällä omista asioista ja kuulumisista. Nyt mua kiinnostaa tietää, että mitä teille, jotka näitä mun höpinöitä lukevat kuuluu? Millaisia ajatuksia tuleva kevät ja kesä teissä herättävät?


Palailen pian pääsykoe-urakka postauksen parissa!

<3:M



perjantai 13. maaliskuuta 2015

LIVE well, LAUGH often, LOVE much


Moikka! Nyt on kaikki ylioppilaskirjoitukset kirjoitettu! Tällä viikolla onkin sitten tullut 15 tuntia istuttua salissa ja kirjoitettua, huhhuh! Luojan kiitos se on nyt ohi! Tuntuu, että stressin määrä romahti alas samantien kun olin eglannin yo-kokeen tarkistanut ja lähdin sitä viemään valvojalle. En osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä kun lähdin salista, viimeinenkin yo-kirjoitus on nyt ohi. 

Parisen päivää sitten heräsin aamulla aikaisin ja mentiin Emilian kanssa vähän kiertelemään länsikeskusta ja kahville. Mukaan tarttui muutamia "oma koti juttuja".  Löysinkin eilen siivottuani tavaroille jo paikat siivotusta huoneesta. 




Mulla ei oo varmaan koskaan ollut tälläistä tilannetta, että mulla ei oo yhden yhtäkään vaatetta tai kosmetiikkatuotteita ostoslistalla. Koko ostoslista on täynnä pieniä ja vähän isompiakin asioita omaan kotiin. Ja jos joku ihmettelee niin ei, en ole nyt muuttamassa mihinkään. Haluun ostaa pienet sisustusjutut ja muut tarpeelliset asiat, mitä etukäteen vaan voi niin etukäteen. Käytän mielummin niihin rahaa pitemmällä aikavälillä, kuin kaiken kerralla. Tää on kyllä vähän paha nyt kun nään kaupassa jonkun kivan sisustusjutun tai muun, niin tulee ostettua ehkä vähän "turhaakin" hömppää sitten niiden kattiloiden ja haarukoiden sijasta. 


Keväistä viikonloppua kaikille!

<3:M



lauantai 7. maaliskuuta 2015

Selvittelyä ja blogitaukoa


Moikka! Oon ollut taas blogin puolella hetken hiljaisempi. Oon ollut viime viikon ajan tosi ahdistunut ja stressin taso on ollut tosi korkealla. Miksi? Avaan vähän lähitulevaisuutta. Ensi viikolla on kolmet kirjoitukset, jonka jälkeen ovatkin sitten ylioppilaskirjoitukset ohi minun osaltani -huhhuh! Heti sen perään minut kärrätään leikkauspöydälle tämän käden kanssa. Leikkauksen jälkeen mulla on käsi kuukauden verran kipsissä ja se tottakai taas rajoittaa elämistä ja olemista. Viikko tämän jälkeen on itsenäisen historian kurssin koe ja tehtävien palautus. Tämän jälkeen voin huokaista helpotuksesta, lukio on suoritettu. mikäli kirjoitukset läpi menevät.
 27.3 pitäisi okl:n pääsykoekirjan, eli VAKAVA-kirjan ilmestyä postiluukusta. Tästä alkaa viiden viikon jakso, joka sisältää lähinnä pelkkää lukemista. En halua olla heinäkuussa se, joka jää ilman opiskelupaikkaa ja joutuu väkisin pitämään välivuoden. Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää. Pääsykoe on 5.5 ja tämä onkin päivämäärä, mitä monesta syystä odotan aivan älyttömästi. Silloin on kaikki aherrus ja puurtaminen taas hetkeksi ohi -huh vihdoin! Silloin pitäisi ainakin kalenterin mukaan alkaa kesä! Ja viimeisenä syynä, pystyn taas vihdoin jatkamaa autokoulua puolen vuoden pakollisen tauon jälkeen. jospa se kortti sieltä nyt sitten tulisi..


Aion pitää nyt blogissa pienimuotoisen tauon siihen asti, että kirjoitukset ovat ohi ensi perjantaina. 

Paljon jaksamista ja tsemppiä kirjoituksiin kaikille abeille ja niille kakkosille, jotka aloittavat jo yokirjoitustaipaleensa!

<3:M


lauantai 28. helmikuuta 2015

"Studying doesn't suck nearly as much as failing"


Moikka! Kirjoitukset lähenee kovaa vauhtia ja ainakin musta alkaa tuntua, että aika loppuu kesken. Mistä tää johtuu? Jos olisi aloittanut aiemmin lukemaan, niin ei ois tullut tälläistä tunnetta. Team viimetippa, kuuluuko tähän muitakin? Stressin taso alkaa pikkuhiljaa nousta todella korkealle. Päivät tuntuu noudattavan samaa puuduttavaa kaavaa ja tuntuu, ettei päivät muusta koostu kuin lukemisesta. Lohdutuksen sana on kuitenkin se, että tää kaikki on kahden viikon päästä ohi. En voi sanoin kuvailla kuinka odotan sitä fiilistä kun viimeisen kerran lähtee salista englannin kirjoituksista 13.3. Sitä helpotuksen määrää. Kuitenkin siihen on vielä matkaa. Sitä  mielen valtaamaa helpotuksen tunnetta ennen on tehtävä kovasti töitä sen eteen. Koska tiedän, etten ole ainoa, joka näin tuntee ja muu tekeminen houkuttaisi enemmän kuin kirjat, kokosin pari ainakin mulla toimivaa motivointi-ajatusta.


Mitään oikotietä ei ole pärjätä ylioppilaskirjoituksissa. Kaikki se perslihasten puutuminen ja kirjojen yömyöhään tuijottaminen on sen arvoista. Kaikki tiedämme, että varmasti maailmassa olisi sata mukavampaakin tapaa viettää päivät, kuin lukea niitä kirjoja, mutta se on vaan jotain, mitä on ns. pakko tehdä. Askel askeleelta ja töitä tehdessä on lähempänä menestystä ja niitä tavoiteltuja arvosanoja. Jos aihe on mielenkiintoinen ja ympäristö mukava, voi saada flown päälle ja uppoutua niin siihen kirjan maailmaan, ettei edes huomaa ajankulua. Tällöin lukeminen on mukavaa ja sitä tulee tehtyä melkein ihan huomaamattaan. 

 Studying doesn't suck nearly as much as failing.


Kielteiset ajatukset pois päästä! Kun ajattelet, ettet osaa tai pysty siihen, asetat aivosi kielteiseen tilaan, ja tosiaan et onnistukaan. Trust yourself. Ilman itseluottamusta on vaikea, lähes mahdotonta onnistua. Jos kuitenkin vielä ajattelet kuin kuvan kaksi ensimmäistä porrasta, siirry seuraavia portaita käyttäen portaikon huipulle. Unohda kielteiset ajatukset ja ala uskomaan itseesi.



Kuvan kypäräpäinen hiiri kuvaa kirjoituspäivän aamulla koululle tulevaa abiturienttia. Hiiri on valmis taistelemaan juuston itselleen (juusto= menestyminen kirjoituksissa). Jotta hiiri saa palkinnon (juuston),sen pitää luottaa itseensä ja uskaltaa mennä pois omalta mukavuusalueeltaan. Juuston saaminen edellyttää kuitenkin hiireltä itseluottamusta ja kovan työn sen saamisen eteen. Työ on kova, mutta aika erittäin lyhyt. Samalla tavalla verrattavissa on abiturientin tekemä kova työ kirjoituksiin. Se aika, joka tähän lukemisen jaksoon käytetään on olemattoman pituinen, pieni osa elämäämme. Kaikilla on käytössään sama aika. Joku toinen hiiri voisi käyttää ajan "huonosti" ja jäädä ilman juustoa. Tämä kypärällä varustautunut hiiri käyttää ajan tehokkaasti ja saa lopulta juuston. Samalla tavalla hyvin valmistautunut ja itseluottamusta puhkuva abiturientti suorittaa kirjoituksensa ja saavuttaa tavoittelemansa arvosanat. Kyse on enää oikeaastaan siitä, että miten jokainen sen 24 tuntia vuorokaudestaan käyttää, kuka nappaa juuston ja kuka ei. Kaikki on omissa käsissä.

Stay motivated and study hard.

<3:M



perjantai 13. helmikuuta 2015

TJ0


Moikka! Se oli siinä. TJ0, ei enää päivääkään koulua. Tuntuu aivan älyttömän oudolta, mutta olo on niin helpottunut. Välillä tulee mietittyä ja ehkä kaduttuakin lukioon lähtemistä, mutta eilinen penkkaripäivä oli aivan huippu! Päivä alkoi perinteisellä naamojen suttauksella ja nuorempien lukiolaisten "nöyryytyksellä". Päivä eteni todella nopeasti ja yhtäkkiä oltiin jo rekassa. En osaa kuvailla sitä fiilistä, mikä rekkojen lähdettyä valtasi mielen. Niinkuin rekan lakanakin sanoo " started from the bottom now we here". 

Koulu loppui, mitä nyt? Nyt alkoi lukuloma. Minulla seuraavat kirjoitukset ovatkin 9.3, 11.3 ja 13.3 on viimeinen kirjoituspäivä. Eli tämä tarkoittaa sitä, että vietän seuraavan tasan kuukauden visusti nenä kiinni kirjassa (ainakin yritän). Tuntuu,että motivaatiota lukemiseen löytyy, mutta se kynnys avata kirja on usein liian suuri. Aloittaminenhan on aina se hankalin osa? Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja yritän lukea mahdollisimman paljon. En halua olla kesällä se, joka ei saanut opiskelupaikkaa, koska ei vaan älynnyt jaksaa lukea riittävästi. Tämä on niin pieni siivu elämästä, että se pitää jaksaa lukea läpi. Tsemppiä abit!




Toivottavasti kaikilla oli mukavat penkkarit ja niiden jatkot sujuivat suuremmitta ongelmitta. Ihania wanhoja kaikille, jotka ne tanssivat!

<3:M