Energiaton elämänvaihe?

Moikka. Tänään halusin kirjoittaa taas tälläisen vähän syvällisemmän postauksen ja avata vähän niitä "kätkettyjä" ajatuksia. Jos sellainen ei kiinnosta, tee itsellesi palvelus ja sulje välilehti.

Huomaan miten oon jo pitkän aikaa blogissa puhunut koulusta. Kevään, ja samassa mun kaikki ylioppilaskirjoitukset on nyt takana ja kirjoitettu. Kirjoitukset oli ihan älyttömän suuri osa mun elämääni ja huomaan edelleen, miten usein puheenaiheet kääntyy niihin jotain kautta. anteeksi. Joku voikin tässä kohtaa miettiä, että nehän on ohi jo, mitä mä tässä enää niistä kirjoittelen. Kirjoitukset oli vain yksi osa tämän kevään koettelemuksista ja kaikesta tehtävän työn määrästä. Monet munkin ystävistäni oli perjantaina abien nollausbileissä, ajatus ei kuitenkaan mua huvittanut, koska en koe, että tässä vaiheessa on vielä mitään nollaamisen aihetta. Niillä toki eriasia, jotka pitävät tietoisesti välivuoden ja kesäloma alkoi kirjoitusten loputtua. Heti kirjoitusten loputtua seuraavana päivänä aloin lukea itsenäistä historian kurssia, josta on koe nyt tulevana perjantaina. Lukeminen ei siis loppunut kirjoituksiin, ei todellakaan. Nyt kun olen sitä viitisen päivää tosissani lukenut, niin huomaan, ettei ole enää voimia. Ei riitä energia mihinkään. Olen viidessä päivässä edennyt kirjassa 70 sivua. Niin vähän? -kyllä. Vaikka kuinka yritän tosissani lukea ja saada aikaiseksi tehtäviä ja kahmia tietoa päähäni, ei onnistu. Rivit hyppivät ja kadotan koko ajan kohdan, missä olin menossa. Saatan lukea yhtä sivua viitisenkin minuuttia ja huomata, että en muista yhtään mitään, mitä olen lukenut. Sama tapahtuu lukiessa vaikka jonkun blogia tai aikakausilehteä. En ymmärrä. Veivätkö kirjoitukset todella kaiken energian? Viimeisen kuukauden ennen kirjoitusten alkua luin kahdeksasta kymmeneen tuntiin päivässä ja olin koko ajan kiinni kirjassa, puhuin paljon niistä aiheista ja nukuin hyvin vähän yöllä lukemisen takia. Olisiko tässä syy? Voi olla, ja uskon  sen olevan ainakin yksi osasyy.

Jäin joulukuussa autonalle ja käteni meni aika totaali paskaksi näin suoraan sanottuna. Se piti leikata nyt heti kirjoitusten jälkeen viime viikolla. Vakuutusyhtiöstä ei kuulu mitään ja leikkaus siirtyy. Ärsyttävää kun pitää kaikkien kouluasioiden lisäksi stressata sitä, että koska pääsen leikkaukseen. Käsi on edelleen ajoittain todella kipeä ja muistuttaa säryllä olemassaolostaan koko ajan. Ehkä se leikkausaika sieltä pian löytyisi ja pääsisi tästä stressinaiheesta eroon.

Haen kevään yhteishaussa luokanopettajakoulutukseen Raumalle ja Savonlinnaan. Pääsykoemateriaali, eli VAKAVA-kirja ilmestyy ylihuomenna. Mua pelottaa, että tää energiattomuus jatkuu ja en saa luettua ja opeteltua kirjan asioita tarpeeksi hyvin, tai niinkuin olen siihen asennoitunut ja suunnitellut tekeväni. 24.3 alkaa taas elämässäni yksi viiden viikon pituinen jakso, jonka vietän nenä kiinni kirjassa. Pääsykoe on 5.5 ja siihen mennessä pitäisi osata kirja lähestulkoon ulkoa ja olla osannut soveltaa sisältöä. Tuon ihan kohta alkavan viiden viikon jakson ajan tulen kirjoittamaan blogissa huomattavasti vähemmän postauksia, kuin mitä tähän asti. Haluan paneutua täysin sen kirjan tekstiin ja valmistautua pääsykokeisiin niin hyvin, kuin kykenen.
Olen kuitenkin nyt tässä parina päivänä miettinyt, että mitä sitten teen jos tämä rivien hyppely sun muu vaan jatkuu ja en vaan yksinkertaisesti saa itsestäni kaivettua sitä energiaa lukea. Motivaatio lukemiseen on suuri ja ihan tosissani haluan sen opiskelupaikan jommasta kummasta kaupungista. Haluan päästä elämään omaa elämääni uuteen kaupunkiin, aloittaa uuden jakson elämässäni, opiskella unelma-alaani ja muuttaa asumaan yksin.

Blogini tulee jatkumaan vielä sen viiden viikon verran aika koulupainotteisena. Pääsykokeet tulevat olemaan elämäni tärkeimmät kokeet ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja haluan jakaa niihin valmistautumisen vaiheista myös tänne. Olen ilmoittautunut verkkovalmennukseen, josta tulen myös puhumaan täällä enemmän, kun sen aika tulee. Sanoin yhdessä postauksessa palaavani tänne lukusuunnitelman parissa, ja sen aionkin tänne julkaista. En kuitenkaan julkaise sitä ennen kuin tiedän paremmin, miten omat voimat riittävät tähän ja miten pääsen alkuun.

Ennen tuota pääsykoerumbaa yritän kuitenkin suoriutua vielä tuosta itsenäisesta historian kokeesta, joka tosiaan häämöttää edessä perjantaina. Tästä tuli varmaan sekavin postaus ikinä, mutta se ehkä vaan kuvastaa paremmin ajatuksiani tällä hetkellä asioista.  Nyt yritän jatkaa historian lukemista tämän vuodatuksen jälkeen. Miksen saa historian esseistä näin pitkiä kuin tästä blogitekstistä?!

Palailen seuraavassa postauksessa vähän kevyemmän tekstin kanssa ja toivottasti vähän eri fiiliksellä.

                                                     <3:M